Otto Siippaisen pitämä adressin luovutuspuhe.
Arvoisa valtuuston puheenjohtaja
Hyvät valtuustoryhmien edustajat
Hyvät pormestarit
Kaupunginvaltuuston suunnittelukokous päätti lokakuussa 2014 että Eteläpuiston ja sen lähialueen suunnittelua jatketaan kansainvälisessä ideakilpailussa palkitun ehdotuksen SEELAKE pohjalta.
Kilpailun tavoitteena oli sijoittaa alueelle 1 000 – 1 500 asukasta. Tavoitteena oli edelleen kehittää alueesta monipuolinen, omaleimainen ja elävä sekä keskustan historiallisia ja maisemallisia arvoja kunnioittava kaupunkimainen ympäristö.
Valittu ehdotus ylittää 2 900 asukkaallaan kilpailuohjelman mitoitustavoitteen kaksin- tai jopa lähes kolminkertaisesti. Kaupunkikuvan, maisemallisten arvojen, virkistyskäytön ja viherverkoston jatkuvuuden kannalta esitetty rakentaminen on alueelle selvästi ylimitoitettu. Se korvaa keskeisen viherverkoston solmupisteen ylitehokkaalla rakentamisella, jonka ideat eivät kumpua paikan omista aidoista lähtökohdista vaan ulkokohtaisista, teknokraattista arvomaailmaa edustavista tavoitteista.
Tämän on osaltaan tuomaristokin havainnut todetessaan, että Seelakesta puuttuu verkostollinen viheryhteys Pyynikin vihervyöhykkeen ja Hämeenpuiston väliltä. Rannan raskas rakentaminen ja korkeat 12-kerroksiset rakennukset heikentävät ranta-alueen viihtyisyyttä ja peittävät järvelle avautuvia näkymiä. Tuomaristo totesi edelleen, että Näsijärven, Tammerkosken ja Pyhäjärven rannat on mahdollista kehittää yhtenäiseksi, ainutlaatuiseksi, vesistöihin kaupunkiympäristössä liittyväksi virkistysvyöhykkeeksi. Jatkosuunnittelun pohjaksi kuitenkin valittiin ehdotus, joka tehokkaimmin tuhoaa tämän mahdollisuuden.
Kansainvälisestikin poikkeuksellisen arvokas Näsinpuisto – Hämeenpuisto - Eteläpuisto -puistoakseli perustuu C. L. Engelin asemakaavaan vuodelta 1830. Seelake tuhoaa akselin eteläisen päätteen ja samalla kappaleen Tampereen ominta, ainutlaatuista historiaa.
Keskeisenä perusteena tehdylle valinnalle on esitetty Seelaken oletetut huomattavat taloudelliset tuotot maanjalostuksesta. Tosiasiassa pitkälle ajalle jakautuva tuotto jää prosentin murto-osaan kaupungin vuosibudjetista ja tulee syödyksi saman tien. Menetykset taas ovat pysyviä ja rahassa mittaamattomia.
Tehorakentamista on puolusteltu myös alueen nykyisellä vajaakäytöllä ja hoitamattomuudella. Ehkä tietoisestikin unohdetaan, että kaikissa vaihtoehdoissa alue on tarkoitus kunnostaa kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Alueen potentiaalia nykytila ei vähennä vaan lisää kehitysmahdollisuuksia.
Useat kilpailuehdotukset sekä Maisemasuunnittelu Hemgårdin kilpailun rinnalla laatima Puisto-vaihtoehto osoittavat, että tavoitteen mukainen rakentaminen on mahdollista myös Eteläpuiston ja Hämeenpuiston olemassa olevat arvot säilyttäen ja niitä edelleen kehittäen. Tämähän alun pitäen oli ideakilpailun lähtökohta, joka on nyt vain unohdettu.
Sillä, tuleeko alueelle 1 500, 2 000 tai 2 900 asukasta, ei ole Tampereen kovinkin kunnianhimoisten kasvutavoitteiden kannalta olennaista merkitystä. Kunkin kehittämishankkeen suunnittelun tulee lähteä paikan omista lähtökohdista ja reunaehdoista, ei muualla asetetuista ylimitoitetusta odotuksista.
Tampere haluaa profiloitua rantojen kaupunkina ja vireillä on useita massiivisia asuntoaluehankkeita rannoille. Entisillä teollisuusalueilla ja joutomailla tämä voikin olla varteenotettava vaihtoehto. Eteläpuiston ainutkertaisten mahdollisuuksien uhraaminen lyhytnäköisen voitontavoittelun alttarille sitä vastoin osoittaisi valmistelun ja päätöksenteon arvopohjan kapeuden.
On sanottu, että Tampereen taloutta tai kehitystä ei Eteläpuiston tuhoamisella pelasteta. Eteläpuisto ja Hämeenpuisto sitä vastoin ovat pelastettavissa. Tämä ei edes edellytä asetetuista tavoitteista luopumista vaan toimintaa niiden puitteissa ja niitä kunnioittaen.
Kyseessä on tahdon asia.
Hyvät valtuustoryhmien edustajat
Hyvät pormestarit
Kaupunginvaltuuston suunnittelukokous päätti lokakuussa 2014 että Eteläpuiston ja sen lähialueen suunnittelua jatketaan kansainvälisessä ideakilpailussa palkitun ehdotuksen SEELAKE pohjalta.
Kilpailun tavoitteena oli sijoittaa alueelle 1 000 – 1 500 asukasta. Tavoitteena oli edelleen kehittää alueesta monipuolinen, omaleimainen ja elävä sekä keskustan historiallisia ja maisemallisia arvoja kunnioittava kaupunkimainen ympäristö.
Valittu ehdotus ylittää 2 900 asukkaallaan kilpailuohjelman mitoitustavoitteen kaksin- tai jopa lähes kolminkertaisesti. Kaupunkikuvan, maisemallisten arvojen, virkistyskäytön ja viherverkoston jatkuvuuden kannalta esitetty rakentaminen on alueelle selvästi ylimitoitettu. Se korvaa keskeisen viherverkoston solmupisteen ylitehokkaalla rakentamisella, jonka ideat eivät kumpua paikan omista aidoista lähtökohdista vaan ulkokohtaisista, teknokraattista arvomaailmaa edustavista tavoitteista.
Tämän on osaltaan tuomaristokin havainnut todetessaan, että Seelakesta puuttuu verkostollinen viheryhteys Pyynikin vihervyöhykkeen ja Hämeenpuiston väliltä. Rannan raskas rakentaminen ja korkeat 12-kerroksiset rakennukset heikentävät ranta-alueen viihtyisyyttä ja peittävät järvelle avautuvia näkymiä. Tuomaristo totesi edelleen, että Näsijärven, Tammerkosken ja Pyhäjärven rannat on mahdollista kehittää yhtenäiseksi, ainutlaatuiseksi, vesistöihin kaupunkiympäristössä liittyväksi virkistysvyöhykkeeksi. Jatkosuunnittelun pohjaksi kuitenkin valittiin ehdotus, joka tehokkaimmin tuhoaa tämän mahdollisuuden.
Kansainvälisestikin poikkeuksellisen arvokas Näsinpuisto – Hämeenpuisto - Eteläpuisto -puistoakseli perustuu C. L. Engelin asemakaavaan vuodelta 1830. Seelake tuhoaa akselin eteläisen päätteen ja samalla kappaleen Tampereen ominta, ainutlaatuista historiaa.
Keskeisenä perusteena tehdylle valinnalle on esitetty Seelaken oletetut huomattavat taloudelliset tuotot maanjalostuksesta. Tosiasiassa pitkälle ajalle jakautuva tuotto jää prosentin murto-osaan kaupungin vuosibudjetista ja tulee syödyksi saman tien. Menetykset taas ovat pysyviä ja rahassa mittaamattomia.
Tehorakentamista on puolusteltu myös alueen nykyisellä vajaakäytöllä ja hoitamattomuudella. Ehkä tietoisestikin unohdetaan, että kaikissa vaihtoehdoissa alue on tarkoitus kunnostaa kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Alueen potentiaalia nykytila ei vähennä vaan lisää kehitysmahdollisuuksia.
Useat kilpailuehdotukset sekä Maisemasuunnittelu Hemgårdin kilpailun rinnalla laatima Puisto-vaihtoehto osoittavat, että tavoitteen mukainen rakentaminen on mahdollista myös Eteläpuiston ja Hämeenpuiston olemassa olevat arvot säilyttäen ja niitä edelleen kehittäen. Tämähän alun pitäen oli ideakilpailun lähtökohta, joka on nyt vain unohdettu.
Sillä, tuleeko alueelle 1 500, 2 000 tai 2 900 asukasta, ei ole Tampereen kovinkin kunnianhimoisten kasvutavoitteiden kannalta olennaista merkitystä. Kunkin kehittämishankkeen suunnittelun tulee lähteä paikan omista lähtökohdista ja reunaehdoista, ei muualla asetetuista ylimitoitetusta odotuksista.
Tampere haluaa profiloitua rantojen kaupunkina ja vireillä on useita massiivisia asuntoaluehankkeita rannoille. Entisillä teollisuusalueilla ja joutomailla tämä voikin olla varteenotettava vaihtoehto. Eteläpuiston ainutkertaisten mahdollisuuksien uhraaminen lyhytnäköisen voitontavoittelun alttarille sitä vastoin osoittaisi valmistelun ja päätöksenteon arvopohjan kapeuden.
On sanottu, että Tampereen taloutta tai kehitystä ei Eteläpuiston tuhoamisella pelasteta. Eteläpuisto ja Hämeenpuisto sitä vastoin ovat pelastettavissa. Tämä ei edes edellytä asetetuista tavoitteista luopumista vaan toimintaa niiden puitteissa ja niitä kunnioittaen.
Kyseessä on tahdon asia.