Stacks Image 59

Asiantuntijamietteitä ja lainauksia muualta aiheeseen liittyen

Stacks Image 548
Stacks Image 644
Eteläpuistosta uudenlainen kaupunkipuisto

Eteläpuistoon rakentamista on tavallista perustella sillä, että se on joutomaata tai ”suurelta osin hiekkakenttää” (Al. 29.3.). Eteläpuisto on kaikkien, myös puiston puolustajien, mielestä keskeneräinen. Mutta asian ydin onkin siinä, millaiseksi se tulevaisuudessa voidaan kehittää: rakentaa täyteen kerrostaloja tai jalostaa uudenaikaiseksi kaupunkipuistoksi.

Ulkomailla on monia esimerkkejä siitä, miten tällaiset ”joutomaat” – alueet, jotka ovat vapautuneet esimerkiksi teollisuuskäytöstä tai satamatoiminnalta – on muutettu ihmisten rakastamiksi ja uutta puistokulttuuria edustaviksi kaupunkipuistoiksi tuoden kaupungille myönteistä mainetta.

Osallistuin viikko sitten Berliinissä tuomaristotyöhön valitsemaan Saksan vuoden 2015 maisema-arkkitehtuuripalkinnon saajat. Pääpalkinto annettiin Gleisdreieckin puistohankkeelle Berliinissä. Alue oli yleiskaavassa pitkään varattu liikenneväylälle. Asukasjärjestöjen monivuotisen taistelun tuloksena kaupunki lopulta kuitenkin taipui puiston kannalle.

Rumasta, hoitamattomasta ei-kenenkään-maasta järjestettiin suunnittelukilpailu. Atelier LOIDL :in ansiokas ehdotus toteutettiin ja nyt tämä yli 30 hehtaarin alue on kaupunkilaisten vilkkaasti käyttämä, erittäin monipuolinen toimintapuisto, joka on saanut lukuisia muitakin tunnustuksia.

Tampere ei ole Berliini mutta Eteläpuiston maisemalliset puitteet uudelle puistolle ovat Pyhäjärven ansiosta paremmat. Uskon vahvasti että Eteläpuistosta kehittyisi samanlainen aktiivinen kaupunkilaisten suosima kokoontumispaikka. Onhan asukasmäärä sen reunoilla kasvamassa huomattavasti ruutukaava-alueen ja Nalkalanrannan täydennysrakentamisen myötä. Laajemmin katsottuna Eteläpuisto olisi tärkeä osa kansallista kaupunkipuistoa.

Uskon lisäksi että uusi, moderni rantapuisto nostaisi Tampereen kaupunkikehittämisen statusta muiden silmissä - kansallisesti ja kansainvälisesti - paremmin kuin nyt valittu tiivis kerrostalokeskittymä.

Gretel Hemgård
maisema-arkkitehti

- Julkaistu Aamulehden Lukijalta-osiossa 3.4.2015
Stacks Image 657
Stacks Image 636
Stacks Image 650
Eteläpuisto kuuluu kansalliseen kaupunkipuistoon


Tampereella valmistellaan kansallisen kaupunkipuiston perustamista. Keskustassa siihen kuuluisivat mm. Tammerkosken kansallismaisema, Pyynikki ja Hatanpää. Sen sijaan Eteläpuistoa ei luettelossa mainita. Milloin Eteläpuisto rajattiin kaupunkipuiston alueen ulkopuolelle?

Eteläpuisto sisältyi puistopäällikkö Ahti Pakarisen kansallisen kaupunkipuiston selvitykseeen vuonna 1998, samoin kaavoitusarkkitehti Mikko Järven selvitykseen vuonna 2011. Järven mukaan ”kansallisen kaupunkipuiston tulisi käsittää ainakin Tammerkoski ja sen rantojen puistot. (…) Puiston olisi syytä jatkua Pyhäjärven rannoilla Hatanpäälle, Härmälään, Eteläpuistoon ja Pyynikille sekä Viikinsaareen”. Järvi mainitsi Eteläpuistoon kohdistuvan myös lisärakentamisen tarpeita.
Stacks Image 1444
Eteläpuisto mainitaan myös kaupunginvaltuutettu Matti Höyssän valtuustoaloitteessa vuonna 2012 : ”Tampereen kansalliseksi kaupunkipuistoksi soveltuva kokonaisuus voisi alkaa Eteläpuistosta ja kulkea helminauhana Ratinan kautta Tammerkosken vartta Näsijärvelle”. Tätä aloitetta käsiteltiin kaupunginhallituksessa 2.4.2013. Asian esittelijä, hankejohtaja Tero Tenhunen arvioi, että ympäristöministeriössä hyväksyttävä kaupunkipuisto rajoittaisi kaupungin valtaa päättää omasta kaavoituksestaan. Siksi ”Tampereella tulee ensin ratkaista keskustan kehittämisohjelman mukaiset maankäyttöhankkeet”, ja ”mahdollinen kansallinen kaupunkipuisto tulee rajata vain maankäytöllisesti kiistattomille alueille”.

Näin Eteläpuisto rajattiin ”kiistanalaisena alueena” kaupunkipuiston ulkopuolelle, ja samalla se käytännössä otettiin täydennysrakentamisen alueeksi. Tenhusen johtamassa Tampereen keskustan kehittämisohjelmassa 2013 ei enää puhuttu kansallispuistosta. Ohjelmassa otettiin tavoitteeksi luoda keskustasta ”viihtyisä rantapromenadikaupunki”. ”Jalankulun laatureitit järveltä järvelle, kaupungista metsään ja harjuihin sekä keskustan halki puistokatuja pitkin”. Näiden linjausten seurauksena Eteläpuistoon ollaan nyt rakentamassa kerrostaloaluetta ja siihen liittyvää rantateittiä eli ”jalankulun laatureittiä”, jonka leveydestä päättäjät vielä kiistelevät.

Nämä linjaukset ovat ristiriidassa alkuperäisten kansallisen kaupunkipuiston tavoitteiden kanssa. Ja vaikka lopullista kaupunkipuiston rajausta ei ole tehty, etenee Eteläpuiston yleissuunnittelu ja asemakaavoitus kaupunginhallituksen suunnittelukokouksen päätöksellä Seelake-ehdotuksen mukaisesti, ellei suuntaa muuteta.

Koska kansallisen kaupunkipuiston toteutumisen kannalta Eteläpuisto on yksi avainalueista, tulisi Eteläpuiston ja Nalkalan alueen suunnittelussa palata Maisemasuunnittelu Hemgårdin puistomaiseen vaihtoehtoon. Hemgårdin ehdotus sisältää ratkaisun sekä alueen täydennysrakentamiselle että kaupunkipuistolle. Ehdotuksen ydin on viher- ja puistovyöhyke, jolla luodaan maisemallinen jatkuvuus Tammerkosken rantojen, Laukontorin ja Nalkalanrannan kautta Eteläpuistoon ja Pyynikille sekä Hatanpään suuntaan.

Tämä viher- ja puistovyöhyke liittää teollisen historian, Hämeenpuiston kulttuuriympäristön ja kaupunkiluonnon ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Juuri sellaista kaupunkipuistoa tulee Tampereen ehdottaa ympäristöministeriölle liitettäväksi maahamme jo perustetun kahdeksan kansallisen kaupunkipuiston joukkoon.

Seppo Aura

- Julkaistu 27.3.2015 Aamulehden Lukijalta-osastolla (B6) lyhennettynä otsikolla Hemgårdin ehdotus sisältää ratkaisun.


Stacks Image 555
Stacks Image 1454
Stacks Image 1429
Miten käy Eteläpuiston? Kuullaanko kansalaisia siitä lainkaan?


Apulaispormestari Pekka Salmen mukaan (Tamperelainen 11.2.2015) pelkkä adressi Eteläpuiston puolesta ei riitä mielenilmaukseksi. Kanta tulisi ”virallisesti tietoon” vasta kun kaavasta tehdään kirjallinen muistutus.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen muistutuksen Eteläpuiston asemakaavasta voi tehdä vasta joskus vuoden päästä, kun valmis kaavaehdotus on nähtävillä. Vaikuttamisen kannalta vaihe on myöhäinen. Lain mukaan mielipiteitä voi ja tulee esittää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta niillä olisi todellista vaikutusta suunnitelmaan.

Ei liene mahdollista, että valtuustolle luovutettava usean tuhannen kansalaisen allekirjoittama adressi ei Tampereella tule huomioon otetuksi. Se on kuitenkin vahva mielenilmaus niiden arvojen puolesta, jotka kirjattiin jo suunnittelukilpailun ohjelmaan.

Voi myös kysyä, onko Salmen johtama yhdyskuntalautakunta jäämässä sivustakatsojaksi Eteläpuiston kaava-asiassa? Saadun tiedon mukaan asemakaava tulee ensimmäistä kertaa lautakunnan käsittelyyn vasta valmiin kaavaehdotuksen nähtävillä pidon jälkeen, todennäköisesti joskus kevättalvella 2016. Tämä tarkoittaisi, ettei asemakaavoituksen valmistelusta vastaava lautakunta osallistuisi kaavan valmisteluvaiheeseen lainkaan.

Kaupunginhallitus määritteli Eteläpuiston suunnittelun linjat suunnittelukokouksessa 13.10.2014 päättäessään, että asemakaavoitusta ohjaava yleissuunnitelma laaditaan Seelake-ehdotuksen pohjalta. Johtosäännön mukaan suunnittelukokouksella ei kuitenkaan ollut päätösvaltaa asiassa.

Monella suulla on sanottu, että kaavatyö on vasta alkamassa eikä kantoja ole vielä lukittu. Tässä tilanteessa on toivottavaa, että juuri yhdyskuntalautakunta ottaa asiassa ohjat käsiinsä. Sen on huolehdittava, että hankkeessa esille tulleet erilaiset näkökohdat ja ratkaisumallit sovitetaan yhteen mahdollisimman alkuvaiheessa - Tampereen ainutkertaisen viher- ja kulttuuriympäristön arvo säilyttäen.

Otto Siippainen
kaavoitusarkkitehti (eläk)


- Julkaistu Tamperelaisessa 18.2.2015



Stacks Image 1459
Stacks Image 659
Stacks Image 654
Eteläpuisto - kaupungin helmi vai rahasampo?


Kaupunginhallitus päätti suunnittelukokouksessaan 13.10.2014, että Eteläpuiston suunnittelua jatketaan ehdotuksen Seelake pohjalta. Pöytäkirjassa esittely näyttää ensi katsomalla kattavalta. Siinä kuitenkin ylikorostuvat suunnitelman väitetyt kaupunkikuvalliset ansiot ja taloudelliset tuotot. Ristiriidat suunnittelukilpailun tavoitteisiin ja paikan poikkeuksellisen vaativiin reunaehtoihin nähden taas sivuutetaan.

Kokonaan kertomatta jää, että suunnitelma on kaupungin omien viher- ja maisemasuunnitelmien, voimassa olevan maakuntakaavan sekä keskustan ja Pyynikin osayleiskaavojen vastainen. Kaupungin laadituttamaa Puisto-vaihtoehtoa ei esittelyssä arvioida lainkaan tavoitteiden kannalta. Etusijalle nousee odotus 110 miljoonan euron tuotoista puistoalueen ”jalostamisesta” tonttimaaksi. Tätä havitellaan kasvattamalla asuntorakentamisen määrä kaksinkertaiseksi kilpailuohjelman maksimitavoitteesta ja lähes kolminkertaiseksi minimitavoitteesta.

Pöytäkirjasta puuttuu vaihtoehtoisten ratkaisujen kattava ja objektiivinen arviointi, vaikka hallintolaki edellyttää tällaista esittelyltä ja päätösten perustelulta. Päätös ei näin täytä lain eikä hyvän hallinnon vaatimuksia. Myös kuuleminen on ollut muodollista eikä se ole vaikuttanut suunnitelmaan.

Keskeinen päätöksen peruste on ollut Seelake-suunnitelman väitetty vetovoimaisuus. Useat kaupungin tekemät tai teettämät selvitykset korostavat Hämeenpuiston ja Eteläpuiston arvoa puistona ja keskeisen viherverkoston osana. Mahdollisuudet laadukkaan kaupunkipuiston kehittämiseen ovat oloissamme poikkeuksellisen hyvät rantojen, keskustan läheisyyden, Hämeenpuiston sekä Pyynikin harjuluonnon ansiosta. Suunnitelman raskas rantaan saakka tunkeutuva jopa 12-kerroksinen rakentaminen tuhoaisi tämän mahdollisuuden peruuttamattomasti, muut vaihtoehdot eivät. Rantaan jäävä puistokaista on liian kapea toimiakseen kaupunkilaisten yhteisenä viherväylänä. Etelärantaan suunnitellut palvelut eivät ole realismia todellisten asiakasvirtojen ja lyhyen kesäsesongin varassa – niille ainoa luonteva paikka on Nalkalanranta.

Tampereen kaupunkikuvan korvaamattomia rikkauksia on ainutlaatuinen, pohjoismaiden pisin esplanadi Hämeenpuisto, jonka pohjoisena päätteenä on komea Näsinpuisto suihkulähteineen ja eteläisenä Eteläpuisto. Kokonaisuus perustuu C. L. Engelin asemakaavaan vuodelta 1830 ja C. A. Edelfeltin kaavaan vuodelta 1868. Seelake korvaisi puiston eteläisen päätteen 17-kerroksisella tornitalolla. Liikenneratkaisu siirtäisi läntiset ajokaistat Klingendahlin kohdalla itäisten rinnalle ja johtaisi todennäköisesti nykyisen puuston menettämiseen.

Tampereen kaupungilta oli upea kulttuuriteko kunnostaa puistoakselin pohjoispäässä Näsilinna ja rakentaa Tiitiäisen satupuisto rakastetun runoilijan Kirsi Kunnaksen kunniaksi. Noloa on että samaan aikaan ollaan tuhoamassa eteläpäässä historiallisesti arvokas kulttuuriympäristö hetkellisen innostuksen ja lyhytnäköisen voitontavoittelun siivittämänä. Suhteellisuuden ja paikallisen identiteetin tajua ei kannattaisi kokonaan hukata.

Hanke ei pelasta Tampereen taloutta. Pitkälle ajalle jakautuva tuotto jää prosentin murto-osaan kaupungin vuosibudjetista ja tulee syödyksi saman tien. Menetykset taas ovat pysyviä ja rahassa mittaamattomia.
Keskustelussa ja päätöksenteossa on unohdettu, että useat kilpailutyöt ja Puisto-vaihtoehto osoittavat alkuperäisen tavoitteen mukaisen asuntorakentamisen mahdolliseksi myös Eteläpuiston luonne säilyttäen ja sitä kehittäen. Kaikki vaihtoehdot ovat myös taloudellisesti kannattavia. Alueen kehittämiseen hallitusti ja tyylillä on toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja.

Eteläpuiston arvoa väheksytään vetoamalla sen nykyiseen hoitamattomaan tilaan. Unohdetaan, että kaikissa vaihtoehdoissa se on tarkoitus kunnostaa kaupunkilaisten yhteiseen käyttöön. Tiivistyvä keskusta tarvitsee henkireikänsä ja Tampere edes yhden järvenrantaan sijoittuvan, viihtyisän ja toiminnallisen kaupunkipuistonsa.

Useasta valtuustoryhmästä vakuutetaan, ettei kantoja ole vielä lukittu. Jos näin todella on, olisi luontevaa viimeistään nyt nostaa esiin ehdotusten ansiokkaimmat ideat ja kehittää niistä suunnitelma, joka parhaalla mahdollisella tavalla vastaa asetettuihin tavoitteisiin ja arvokkaan ympäristön reunaehtoihin. Näin myös kilpailun anti tulisi parhaiten hyödynnetyksi. Nythän on keskitytty lähinnä kahden ylimitoitetun ehdotuksen ilmeisimpien puutteiden paikkaamiseen. Jos todella on yhteistä halua, täydennysrakentaminen on ratkaistavissa myös Eteläpuiston arvo ja luonne säilyttäen ja sitä kehittäen.

Eläköön Eteläpuisto edelleen - myös tuleville sukupolville!

Otto Siippainen
kaavoitusarkkitehti (eläk)


- Julkaistu Aamulehdessä 30.1.2015



Stacks Image 241
Stacks Image 1745
Eteläpuisto on pidettävä vihreänä


Kun Eteläpuiston ja sen lähialueiden kansainvälisen suunnittelukipailun tulos toukokuussa 2014 julkistettiin, voittaneet työt olivat Eteläpuistoon ylimitoitettuja.

Kilpailun lähtökohtana oli maltillinen täydennysrakentaminen, ja arkkitehdeille annettiin mitoitusohjeeksi 52 000 – 72 000 kerrosalaneliötä. Voittajaksi valittiin kuitenkin Seelake-ehdotus, jossa rakentamisen määrä on lähes kolminkertainen eli 183 000 kerrosalaneliötä. Esimerkiksi Klingendahlin vanha tehdas on kooltaan noin 42 000 kerrosalaneliötä, johon verrattuna Seelakessa esitetty kerrosala on neljä kertaa suurempi.

Näin tehokas ja tiivis kaupunkimainen ratkaisu ei kunnioita Eteläpuiston eikä laajemmin Pyynikinharjun ja Hämeenpuiston maisemallisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja.

Miksi luovuttiin kilpailuohjelman hyvistä lähtökohdista? Miksi ei noudatettu vuonna 2011 päätettyjä Tampereen keskustan täydennysrakennussuunnitelman (EHYT-selvityksen) linjauksia?

Voittaneessa Seelake-ehdotuksessa tuomaristo arvosti esimerkiksi kaupunkirantaa ja Tampereen valtatien uutta linjausta. Nämä ovat kuitenkin ristriidassa kaupungin omien viherselvitysten ja Hämeenpuiston kulttuurihistoriallisen ilmeen kanssa.

Maisemallisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen sijaan näyttävät päättäjät painottaneen enemmän rakentamisen tehokkuutta sekä maanmyynnistä ja kaavoituskorvauksista saatavia tuloja.

Suunnitelma Eteläpuiston täyteen rakentamiseksi on synnyttänyt erilaisia mielipiteitä. Toisissa puolletaan kaupunkimaista ratkaisua, toisissa puistomaista vaihtoehtoa. Eteläpuiston säilyttämisen kannattajat korostavat paikan maisemallisia arvoja ja potentiaalisia mahdollisuuksia sen kehittämiseksi kaupunkipuistoksi.

Kaupunkimaisen ratkaisun kannattajat saattavat mieltää Eteläpuiston joutomaaksi, ja osin sen alaranta keskeneräinen onkin. Tällainen keskeneräisyys ei kuitenkaan voi olla peruste sille, että Eteläpuisto rakennettaisiin täyteen 6—10 –kerroksisia taloja, yhdellä 17-kerroksisella tornitalolla täydennettynä.

Kilpailun kolmessa ehdotuksessa ja Maisemasuunnittelu Hemgårdin puistomaisessa suunnitelmassa, jonka kaupunki tilasi kesällä 2014, täydennysrakentaminen sijoittuu nykyisen ruutukaavan sisälle ja Eteläpuistosta tehdään monipuolinen kaupunkipuisto. Hemgårdin suunnitelmassa osoitetaan paikka myös taidemuseolle tai vastaavalle julkiselle rakennukselle.

Huomattavaa on, että puistomaisessa ratkaisussakin aluetta voidaan täydennysrakentaa, muun muassa vanhan kulkutautien sairaalan alueelle ja Nalkalanrantaan. Esimerkiksi Hemgårdin suunnitelmaan kuuluu asunnot 1500 uudelle asukkaalle, 96 000 kerrosalaneliötä, mikä ylittää kaupungin alkuperäiset tavoitteet.


Kyse on Tampereen kaupunkikuvasta ja kaupunkikulttuurista. Mikä merkitys annetaan puisto- ja viheralueille Tampereen muutenkin tiivistyvän keskustan alueella? Millainen on rakennetun ja luonnon ympäristön tasapaino? Millainen on Tampereen imago järvenrantakaupunkina tulevaisuudessa?

Eteläpuisto on olennainen osa Tammerkosken rannoilta, Laukontorilta ja Nalkalanrannasta Pyynikille jatkuvaa viheryhteyttä ja ulkotilojen sarjaa. Tästä kokonaisuudesta voidaan luoda Suomen oloissa poikkeuksellisen hieno ympäristö ja kävelyreitistö. Näin Eteläpuisto tulee otetuksi huomioon osana keskustan teollisuus-, tori- ja viheralueiden verkostoa.

Kantakaupungin muut rannat on monin paikoin rakennettu tai rakennetaan rantareiteiksi, kuten Ratinassa ja Ranta-Tampellassa. Siksi Eteläpuiston säilyttäminen ja kehittäminen laajempana viheralueena kaikille kaupunkilaisille on tärkeää. Tiivistyvä keskusta tarvitsee entistä laadukkaammat viheralueet.

Hämeenpuiston eteläpäästä tulee myös huolehtia. Se on Museoviraston luokittelemaa, valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY), jonka historia ulottuu 1800-luvun lopulle saakka. Nytkö nykyinen suunnittelijakunta rikkoisi esplanadin ilmeen ja hävittäisi sen eteläisenä päätteenä olevan muotopuutarhan.

Tamperelaisilla on hienot kävelyreitit Tammerkosken rantojen, Laukontorin ja Nalkalanrannan kautta Eteläpuistoon ja Pyynikille, ja toisaalta Hatanpään suuntaan. Tämä reitistö liittää teollisen historian, Hämeenpuiston kulttuuriympäristön ja kaupunkiluonnon ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi. Tällainen ympäristö on jo nyt olemassa, se tulee säilyttää, ja sitä tulee entisestään kehittää.

Seppo Aura

- Julkaistu Aamulehden Vierailija-osiossa 12.1.2015, B5.



Stacks Image 832

Eteläpuistoa pitää kehittää puistona


Seelake-suunnitelma Tampereen Eteläpuistoon on mahtava, mutta ikävä kyllä väärässä paikassa.

Massiivinen ja korkea rantaan ulottuva kerrostaloasutus kivijalkaputiikkeineen ja kahviloineen sekä rantabulevardi tai kävelykatu pitää suunnitella Ratinansillan pohjoispuolelle eli Nalkalan nykyisille parkkipaikoille. Rakennetaan vihdoin Laukontorista ja Ratinan suvannon rannoista eläväinen kaupunkilaguuni. Laukonsilta ja ravintolalaivat ovat hyvä alku.

Ratinan sillan eteläpuolella Eteläpuisto sen sijaan pitää säilyttää puistona, kuten sadat kaupunkilaiset vaativat. Tampereen päättäjien on hyvä muistaa, että tällaiset päätökset vaikuttavat kauas ja ovat peruuttamattomia vähintään parin sukupolven ajan.

Mitä ajattelevat tamperelaiset sadan vuoden päästä nykypäättäjistä, jos nyt Eteläpuisto rakennetaan täyteen ja katkaistaan Pohjoismaiden komeimman bulevardin eli Hämeenpuiston yhteys Pyhäjärveen? Eteläpuisto kunnostettuna rantaan saakka, Hämeenpuisto ja Näsijärven päässä Näsinpuisto ovat ainutlaatuinen säilytettävä kokonaisuus.

Mitä me ajattelisimme, jos 50 vuotta sitten olisi päätetty purkaa Raatihuone ja rakentaa moottoritie Pyynikinharjun läpi? Sellaisiakin suunnitelmia Tampereella oli aikoinaan.


- Lähde : Aamulehden kaupunkilehti Moron pääkirjoitus 8.1.2015. Toimittaja Jukka Manninen



Stacks Image 848
Stacks Image 444

Kirjailija Kirsi Kunnas Eteläpuistosta

Kirjailija, taiteen akateemikko Kirsi Kunnas esittää Aamulehden haastattelussa (12.12.) kantansa Eteläpuiston säilyttämisen puolesta.

Ensin Kunnas muistelee Tampereen Kauppahallin virastotaloa, joka aikanaan aiottiin purkaa. Asiasta kuultuaan hän kutsui kulttuuri-ihmisiä suojelemaan taloa. ”Meitä oli toistakymmentä ihmettelemässä, mitä voisi tehdä, ettei kauppahallia pantaisi litteäksi”, ja monien vaiheiden jälkeen rakennus saatiinkin säilytettyä.

Kauppahallin virastotalo on paikallaan Hämeenkadun varrella, mutta haastattelun mukaan Kirsi Kunnas ei ole luopunut taistelukirveestään. Nyt hän toivoo, että Eteläpuisto säilytettäisiin. Suunnitelmat rannan rakentamisesta eivät saa kiitosta. ”Kaupunki on rakennettu kahden järven väliin, eikä järvistä ole tietoakaan, jos viimeinen valtimo tukitaan!”

Kunnas toivoisi löytävänsä Alladinin lampun hengen, joka siirtäisi Sara Hildénin taidemuseon Särkänniemestä Eteläpuistoon. Alueesta voisi muodostua kulttuurikeidas tamperelaisille.

- Lähde: toimittaja Marja Aaltion tekemä 90-vuotishaastattelu (Al 12.12., B 8-9).

Stacks Image 412
Stacks Image 428
Stacks Image 436
Stacks Image 420
Eteläpuiston tulevaisuus on vielä aidosti auki



Vaikka Tampereen kaupunginhallitus linjasi Eteläpuiston kaavoittamisen kaupunkimaisen vaihtoehdon mukaisesti, puiston tulevaisuus on vielä aidosti auki.
Kun keskustaa täydennysrakennetaan ja asukasmäärä kasvaa, Eteläpuiston säilyttäminen viheralueena on entistä tärkeämpää. Laadukkaana ja monipuolisena kaupunki- ja toimintapuistona se tarjoaisi asukkaille hyvän virkistysalueen. Puistoon on mahdollista rakentaa jokin julkinen rakennus, kuten taidemuseo taidepuistoineen.

Ympäristöpsykologian tutkimusten mukaan enemmistö kaupungeissa asuvista suomalaisista arvostaa kaupunkien puistoja ja metsiä. Luontoalueet houkuttelevat ihmisiä ulkoilemaan, elvyttävät mieltä, tarjoavat esteettisiä elämyksiä sekä tilaisuuksia yksin- ja yhdessäoloon. Kaupunkipuistolla ja –metsällä on todettu olevan lähes samanlaiset myönteiset vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin. Helppo ja turvallinen pääsy lähiluontoon tukee kaiken ikäisten terveyttä.

Luontoa ja maisemaa siis arvostetaan mielipaikkana ja rakennetun ympäristön vastapainona. Ympäristösuunnittelussa tämä luonnon psykologinen merkitys tulee ottaa huomioon. Harva kaupunki enää rakentaakaan ydinkeskustansa puistoihin taloja.

Mahdollisuudet kehittää Eteläpuistosta laadukas kaupunkipuisto ovat Suomen oloissa poikkeuksellisen hyvät Tammerkosken ja Pyhäjärven rantojen, keskustan läheisyyden, Hämeenpuiston sekä Pyynikin harjuluonnon ansiosta.

Eteläpuiston identiteetti on maisemallisesti ja myös historiallisesti vahva. Esimerkiksi Hämeenpuiston päässä oleva muotopuutarha on tärkeä kaupunkikuvallinen tekijä ja Klingendahlin tehdasrakennus on historiallinen maamerkki.

Kilpailun puistomaiset ehdotukset ja maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin kaupungille laatima puistomainen suunnitelma osoittavat, että Eteläpuiston täydennys- ja lisärakentaminen voidaan toteuttaa nykyisen ruutukaavan sisällä ja Nalkalanrannassa. Hemgårdin suunnitelmassa entisen speedway-radan paikalle on ehdotettu erilaisia kaupunki- ja liikuntatapahtumia rinnekatsomoineen. Rantaan on myös mahdollista rakentaa uimalaitos, tai jokin muu toiminnallinen julkinen rakennus.

Tällaista laajaa kaupunkipuistoa ei korvaa se rantareitti, jota kehitteillä olevassa suunnitelmassa nyt esitetään. Veden äärellä olevan laajan kaupunkipuiston ja rantareitin välillä on olennainen ero.

Eteläpuiston lisäksi on uhattuna Hämeenpuiston eteläpää. Seelake-ehdotuksen mukaisessa suunnitelmassa Tampereen valtatien uusi linjaus katkaisisi puistoakselin Klingendahlin edustalla. Sen lisäksi häviäisi vanha muotopuutarha ja menetettäisiin puistomainen yhteys Hämeenpuistosta Pyynikille. Sen sijaan Hemgårdin puistomaisessa vaihtoehdossa tämä yhteys säilyy.
Vetoamme, että Tampereen kaupungin päättäjät ja arkkitehdit ymmärtäisivät Eteläpuiston merkityksen asukkaille vapaana puistoalueena.

Seppo Aura. tekniikan tohtori
Anneli Anttonen, professori
Taru Heinonen, taidehistorioitsija
Mattias ja Ulla Ingman, arkkitehti ja teoll. muotoilija
Hilkka Jokinen, eläkeläinen
Reino Kurki-Suonio, professori
Kirsi Salonen, psykologi
Jorma Sipilä, emeritusprofessori
Totte Vadén, psykologi
ja 32 muuta allekirjoittajaa

- Julkaistu Aamulehdessä 6.11.2014


Stacks Image 136
Stacks Image 63